MINÄ RAKASTAN SINUA NUORI MIES

Maaria Päivinen: Minä rakastan sinua nuori mies

ntamo, 2011

Kannen kuva: Anni Halonen

Onni on suosinut minua tänä syksynä ja aivan erityisesti blogiarvonnoissa. Helmi-Maaria Pisaran blogiarvonnassa voitin omakseni Maarian teoksen ”Minä rakastan sinua nuori mies”. Jälleen kerran kirjailijan ylläpitämä blogi herätti mielenkiintoni teosta kohtaan vaikka teos lukeutuukin tyyliltään niihin, joihin en ensimmäisenä tulisi tarttuneeksi. Mutta onneksi tulin tutustuneeksi tähän.

Helmi-Maarian blogitekstit ovat runsaita; elämänmakuisia sekä runollisia samalla kertaa ja tämä tyyli vain korostui ko. teoksessa. Väistämättä mieleeni tuliVirginia Woolf, vaikka kirjoitustavoissa onkin selkeä ero. Uskallan kuitenkin luonnehtia teosta tajunnanvirtamaiseksi, kiihkeästi eteneväksi moniulotteiseksi tarinaksi, jonka juoni kätkeytyy ja lomittuu rikkaasta kielestä punoutuneeseen verkkoon. Kirja vaatii lukijaltaan paljon, mutta palkitsee ruhtinaallisesti.

Kirja ei todellakaan ole kevyt lukuromaani. Lyhykäisyydestään huolimatta se kätkee sisäänsä monia eri teemoja. Scifimäisyys korostuu kirjan lähtöasetelmassa ja kantavassa teemassa; kirjan päähenkilöllä, Mariellalla, on valta poistaa ihmisiä DLA (Delete Life Archive) -ohjelman avulla, KLIK.

”Mikään ei ollut kuitenkaan vielä muuttunut pysyvästi. Ei vaikka Mariellan oli täytynyt purkaa jo satoja henkilöitä. Ei, vaikka hän siisti toivottomiksi tuomittujen ihmisten – jotka eivät yhteiskunnallisessa katsannossa enää ihmisiä olleet – muistot pois järjestelmien kaikista muisteista. Jokaisesta valtiosta, valtioiden rajoista.

Mariella ja hänen nyreäilmeinen, kiharapäinen työtoverinsa olivat viimeisiksi vastuussa hylätyistä persoonista, niistä ulkopuolisiksi tuomituista. He olivat niitä, jotka pistivät poistamisen täytäntöön. Mariella oli toinen niistä, jotka poistivat.”

Klikkaukset seuraavat toisiaan moniselitteisesti. Aina ei ole kyse poistettavista henkilöistä vaan myös kaipuusta ja etsinnästä.

Onneksi poistamisen vastapainoksi Mariellalla oli myös valta toisinaan palauttaa jo poistettuja ihmisiä ja se auttoi häntä jaksamaan.

Ja sitten oli vielä tuo aina läsnä oleva ikävä mieheen, jota ei enää ollut, mutta joka joskus oli ollut kaikki.

Kirja on Mariellan tarina, mutta myös hänen veljensä, Seamin, tarina. Tarina muukalaisuudesta, pakolaisuudesta, matkasta itseen ja maailmaan.

Ja sitten; Mariellan piti poistaa veljensä. Oli aika lähteä.

”Mariella käveli yksin pitkin kapeaa katua. Kaupunki oli ahdas. Mistään ei kuulunut melua. Hylätty, asumaton kaupunki. Kuori tyhjän päällä. Mariella vilkuili sivuilleen levottomasti, vaikka ei ollut yhtään levoton. Hänen mielensä lepäsi, lepäsi. Kauniisti hänen mielensä tavoitti. Seam seisoi jo laiturilla, odotti, pälyili ympärilleen. Seam oli jo laiton. Seam oli vieläkin veli. Mariella rakasti tuota hieman etukumaraa miestä. Joka ei ollut henkilö.”

Matkalla sisarukset kadottivat toisensa, joutuivat sidotuiksi tahoillaan, omalla tavallaan ja pääsivät lopulta irti.

Seam jäi kookospuiden katveeseen, poispyyhitty epähenkilö. Mariella palasi takaisin toimistoonsa poistamaan ihmisiä ja ikävöimään veljeään. Ehkä kaikki päättyi lopulta hyvin. Hän sai ainakin lapsen ja miehen. KLIK, KLIK.

Lisää teoksesta Kiiltomadossa, 

Villasukka kirjahyllyssä

Kustantajan sivut